Perinteisesti implantin kuori on sileä tai karhea. Karheiden pintojen etuna on parempi kiinnittymiskyky, minkä ansiosta implantti kiinnittyy paremmin paikalleen. Mutta karheisiin pintoihin liittyy myös pari ongelmaa.

Karheisiin pintoihin liittyvät ongelmat

Joka kerta, kun implantti laitetaan kehoon, se joutuu väistämättä kosketukseen ihon pintakerroksen kanssa. Vaikka kuinka huolellisesti tahansa kirurgi puhdistaisi leikkausalueen, aina jää vaara, että iholla tai ilmassa löytyy bakteereja ja vierashiukkasia. Karheapintainen implantti kerää sellaiset pienhiukkaset helpommin pintaansa ja saattaa viedä ne mukanaan potilaan kehoon.

Perinteisesti käytetään pinnan karhentamiseen suolaa tai sokeria. Mutta koska pinnat käsitellään vierasmateriaaleilla, niin saattaa pienhiukkasia kertyä implantin pinnalle jo käsittelyprosessin aikana. Bakteerien ja vierashiukkasten joutumista kehoon on yhdistetty niin kotelon (kapselin), tuplakotelon kuin mahdollisen serooman muodostumiseen sekä infektioihin.

Miksi kannattaa suosia nanoteknologista käsittelyä?

Nanoteknologinen käsittely poistaa kummankin edellä mainitun ongelman. Tällaisen käsittelymenetelmän ansiosta luodaan vierasmateriaaleja käyttämättä sellainen implantin pinta, joka on hieman karhea, varmistaakseen paremman kiinnittymisen, mutta samalla hallitusti tasainen.

Nanoteknologisessa käsittelyssä on tarkalleen laskettu huokosten optimaaliset leveydet ja syvyydet, jotta pinta kiinnittyy hyvin kudoksiin, mutta on samalla riittävän sileä ja näin ollen ei vedä puoleensa pienhiukkasia ilmasta tai ihon pinnalta. Motiva NanoSurface mahdollistaa luoda pintakerroksen, jossa on 8000 16 mikronin syvyistä huokosta senttimetriä kohden. Ja siinä ei ole käytetty ei suolaa eikä sokeria, vaan erityisiä karheita muotteja.

Nanoteknologisen pinnan omaavan implantin plussana on myös pienempi kitka implanttia laittaessa, se taas vähentää implantin kuoren repeytymisen vaaraa. Viimeinen puolestaan tarkoittaa, että kirurgi voi tehdä pienemmän viillon ja potilaalle jäävät pienemmät arvet.